sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

26. Isan ensimmäinen ohjasajo suoritettu!

Kakaralla alkoi tänään esikoulu ohjasajon merkeissä! Tähän mennessä ollaan totuteltu valjaisiin selässä ja kuolaimiin suussa, sekä pieneen suuhun tulevaan paineeseen ja siihen, mitä sen paineen tullessa pitää tehdä. Isa ollut oikea tähtioppilas jokaisella osa-alueella, eikä tämän päivän aihe ollut poikkeus.

Siis tuo jäi tuonne taakse?
Olen pyrkinyt pitämään uudet asiat varsalle helppoina, ja opetteluajat lyhyinä. Tämän päivän työskentely siis piti sisällään noin kymmenen minuutin verran kävelyä ensin toiseen kierrokseen ja sitten toiseen. Otettiin myös muutamat pysähdykset ja liikkeellelähdöt. Varsa ei ollut moksiskaan mistään, oli kuin vanha tekijä, vaikkakin kuolaimiin tuleva paine on sille selkeästi vieläkin kysymysmerkki, eli tarvitsee avustusta riimusta ymmärtääkseen mitä siltä pyydetään - näin nuorelta tämä tosin vähintäänkin odotettavissa. Koko työskentelynajan se keskittyi hyvin, ja siitä huomasi, että se selkeästi jäi pohtimaan asioita ja mietti, mitä pyydetään. Työmotivaatiota ja miellytyshalua siis ainakin löytyy!


Mulla ei kyllä tän päivän puuhista ole pahaa sanottavaa, saatika tämän enempää kerrottavaa - kaikki valjastuksesta varsinaiseen ohjasajoon asti sujui enemmän kuin hyvin ja ongelmitta. Pieni videopätkä tulee löytymään blogin instagramista @uskallaymmartaa kunhan saan sen editoitua! Samassa tuli korkattua meidän summer bucket list "ohjasaja Isa" kohdan osalta. 17. pvä on luvassa näyttelyt, joiden jälkeen hepat siirtyvät laidunlomalle! Tavoitteena on ohjasajaa Isaa vielä muutamaan otteeseen ennen laitumille laskua, jotta hommaa on helpompi jatkaa taas syksyllä. Se saa viettää lomansa pääosin leikkien ja syöden, aikuiset joutuvat tekemään töitä sitten senkin edestä :P

Esikoululainen!

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

25. Hyppelöitä ja mätsäreitä, sekä SBL asiaa! + videot

Radiohiljaisuus päässyt tälle puolelle taas valloilleen, kun itsellä tuntuu olevan niin tolkuton kiire joka paikkaan jatkuvalla syötöllä. Tässä siis päivittelyä meidän hyppelöistä muutaman viikon takaa, sekä parin viikon takaisista mätsäreistä!

HYPPELÖT 22.4

Sovittiin siis Lenin kanssa, että hypellään vuoron perään meidän kavaletteja Tuulilla ja Tikolla. Kummallakin taukoa hyppäämisestä ihan kiitettävästi, itsellä ainakin pari vuotta, joten hieman varautuneella fiiliksellä mentiin. Leni meni ensin Tuulilla, ja mama meni super kivasti! Se ravasi ja laukkasi hyvin, eikä liioitellut hypyissä ensimmäisen laukka loikan jälkeen oikeastaan yhtään! Tuuli liikkuu Lenin kanssa muutenkin tosi hyvin, ratsukkona ovat selkeästi kehittyneet sitten viime kevään.

c. Leni
Kun Leni oli valmis, tuli mun ja Tikon vuoro. Heti alussa sain itse taistella jalustimien kanssa - mä ratsastan normaalisti pitkähköillä jalustimilla nilkan ja polvien takia, eikä lyhyeemmillä ratsastamisesta tuntunut tulevan yhtään mitään... Könötin selässä lähestulkoon poikkeuksetta ihan kummallisesti, itseni puolesta hieman jopa hävettää katsoa videoita jälkikäteen! Tiko tuntui kuitenkin mukavan reippaalta ja yhteistyöhaluiselta, eikä turhaan junnaillut tai hidastellut!

Vauhtiponi! c. Leni
Otettiin aluksi ravissa puoliksi nostettuja puomeja, eli toinen pää ylhäällä, toinen maassa. Tikoa ei se homma oikein jaksanut kiinnostaa, olisi mielummin jyrännyt läpi kuin nostanut jalkoja :D Näitä mentiin kuitenkin muutamat, jotta mieli virkistyisi, ja saataisiin jotain sarjan tyyppistä alle. Laukassa ja hypätessä keskityttiin siis lähinnä toiseen kavalettiin, ja jätettiin toinen kokonaan pois sekä ratsastajan että hevosen työtä helpottaaksemme.

Mitä minä tuntumalla, kun voin mennä ilmankin... c. Leni
Varsinaiset hypyt meni ainakin Tikon osalta hyvin, se oli oikea pelastava enkeli! Kuski koetti pysyä mukana ja ratsastaa kavaletille edes jollain tasolla, eikä vain roikkua kyydissä. Homma meni kuitenkin helposti siihen, että mä käytännössä heitin ohjat pois hypyssä (kuten kuvasta näkyy)... Viime kerralla muistan ongelman olleen se, että jäin suuhun liikaa kiinni ja jälkeen hypyissä, nyt näköjään päätin heittää ohjat kokonaan metsään :D Tiko on onneksi todella anteeksi antava ja omatoiminen hyppääjä, eli mulle juuri sopiva "harjoituskappale". Se ei ota nokkiinsa ratsastajan virheistä, ei tee äkkiliikkeitä, ja hyppää tai korjaa huonojakin paikkoja. Kerran se kiisi vauhdilla esteen ohi, kun itse sekoilin selässä ja sain temmon sekoamaan. Tämä tosiaan ihan puhtaasti mun oma virhe, ja tajusin jo kavaletin lähestyessä, että ohi mennään... Tekevälle sattuu ja tekemättä ei opi, mä olen enne kaikkea todella tyytyväinen Tikon suoritukseen!

c. Leni
Pumpum oli super ja todella reipas koko homman ajan, tuntui suorastaan kuumuvan hiukan hyppäämisestä! Se selkeästi nautti siitä, ja suunnitelmissa on tehdä tästä rutiini, jotta saadaan kummallekkin vahvempaa pohjaa ja vaihtelua. Alla vielä video, josta pääsette ihailemaan hienoa hevosta, ja könöttävää kyytiläistä :D



MÄTSÄRIT 5.5

Oltiin Isan ja Tikon kanssa MySeRan mätsäreissä pyörähtämässä! Kummallekkin hevoselle niiden elämän toiset mätsärit, ja kummatkin käyttäytyi esimerkillisesti sekä kehän ulko- että sisäpuolella. Mulla oli pelko, että Tiko tekisi temput ja vetäisi jarrut päälle, ja Isa murkkuilisi minkä ehtisi, mutta nämähän käyttäytyivät kuin olisivat koko ikänsä tätä tehneet ja ympär ämpär kiertäneet! Kehät sujuivat siis hyvin, ja olin äärimmäisen tyytyväinen kumpaankin.

c. Leni
Tikon kehä oli ensin, ja sen parina oli lämppäri, eli aikamoiset vastakohdat. Ukko liikkui hyvin, ja jaksoin seistä hetken - oli kuitenkin lähdössä liikenteeseen jo ennen kuin piti, jota voi tämän hevosen kohdalla pitää ehkä jopa hieman positiivisena merkkinä. Se käveli kun pyydettiin, ja ravasi kun pyydettiin. Tiko sai kehästään sinisen ruusukkeen, eikä noussut sinisten kehästä jatkoon - meidät kuitenkin kutsuttiin BIS-kehään! Olen super tyytyväinen Tikon suorituksesta, se jaksoi niiin hyvin!

c. Leni
Tikon arvostelu :

Tyyppi :
Raskas, ryhdikäs tyyppi
Kyömy pää
Hyvin liittynyt, lyhyt kaula

Runko :
Lihaksikas, pysty lapa
Syvä ja leveä runko
Lyhyt lautanen ja reisi

Jalat :
Vankka luusto

Liikkeet :
Melko matkaavoittava, maahansidottu käynti
Tarmokas ravi

c. Leni
Isan kehä oli aikuisten hevosten kehän jälkeen. Se oli siis nuorten kehässä, ja sen parina oli 3v shetlanninponi. Meidät kuulutettiin ensin 3v irlannincob orina pienen sekaannuksen johdosta, mutta tämä ohitettiin naureskellen :D Isa toimi kehässä tosi kivasti! Se ei jyräillyt, ja kuunteli mua todella hyvin. Malttoi seistä ja odottaa, eikä turhia hermoillut pelotteista. Se liikkui nätisti, eli oikeasti ravasi eikä pukkilaukannut menemään. Isalle osui myös sininen ruusuke, sinisten kehästä se nostettiin punaisiin, ja punaisista BIS-kehään! Tuomari kehui punaisten kehässä BIS-kehän ruusukkeita jakaessaan, että varsa liikkui todella hyvin. Sai olla todella tyytyväinen toisesta. Koska Isa pääsi BIS-kehään sai Tiko jäädä ulkopuolelle. Meille haluttiin antaa Paras Pari-palkinto, jonka tosiaan otin vastaan sitten Isan kanssa! Tuomari kertoi, että oli kiinnittänyt huomiota jo ruunan kanssa, ja kehui myös mun esittämistä. Jäi ihan sairaan kiva fiilis itselle ylipäätään koko tapahtumasta, ja pienet kehut on vain plussaa! Paras Pari-palkinnon mukana saatiin ihana loimi Börjesin sponsoroimana!

c. Leni
Isan arvostelu :

Tyyppi :
Ryhdikäs, sopusuhtainen varsa

Runko :
Kyömy pää
Pitkä hyvin liittynyt kaula
Lihaksikas runko

Jalat :
Hyvät jalkatupsut

Liikkeet :
Matkaa voittava käynti
Suorat liikkeet
Matkaa voittava ravi

c. Leni
Kokonaisuudessaan meillä oli siis todella onnistunut reissu! Isa pääsee kesäkuussa irlannincob kiertueelle ihan virallisesti arvioitavaksi, ja tämä kokemus todellakin rohkaisi omaa mieltä niiden suhteen. Alla vielä videota kehistä!



Sitten sitä SBL asiaa!

Meidän instagramia (@uskallaymmartaa) seuranneet ovatkin saattaneet nähdä, että mä olen julkaissut summer bucket listin. Aion toteuttaa sen sekä instan että blogin puolella, eli jokaisesta kohdasta olisi tarkoitus tehdä oma postauksensa. Kohtia tuli yhteensä kuusitoista, ja aiheita löytyy suht laajalta skaalalta. Toteutus alkaa mitä pikimmiten - valmistun ensi lauantaina, ja suunnitelmissa oli että sen jälkeen alettaisiin hommiin. Osa kohdista toteutetaan tallilla, osa kesälaitumilla. Ilmestyvät siis satunnaisessa järjestyksessä sitä mukaan kun ehtii!

perjantai 16. maaliskuuta 2018

24. Varsan oston miinusta ja plussaa

Luvassa pohdintaa mun näkökulmasta siitä, mitkä on ne plussat ja miinukset varsan hankkimisessa. Yritän koota näistä selkolukuisen ja suht yksinkertaisen listan, ja avata kutakin kohtaa sen verran, että mun pointti ja näkökulma tulee ilmi. Ja tietty ne syyt, miten itse päädyin varsan ostoon aikuisen tai nuoren hevosen sijaan. Merkkaan kunkin kohdan erikseen + tai - merkillä sen mukaan kumpana niitä itse pidän!


Rahanmenoa ei voi estää -


Aloitetaan lista sopivan negatiivisesti 😜 Yleispätevä aihe kaikilla hevosilla iästä riippumatta - ne käytännössä syö rahaa. Jos kuitenkin puhutaan perus terveestä yksilöstä, joka ei vaadi erityishoitoja tai lääkitystä, ja verrataan sitä varsaan, on rahankulutus ainakin alkumetreillä huomattavampaa varsan tai nuoren kanssa. Pelkästään ell kuluja tulee ensialkuun tiuhempaan tahtiin (rokotukset, madotukset), puhumattakaan jatkuvasti kasvavan eläimen varustetarpeista - varsa kasvaa loimista ja riimuista ynnämuista ulos alta aikayksikön, ja niitä saa olla vähän väliä uusimassa jo sen takia, saatika sitten jos kyseessä joku remupetteri... Kun varsa kasvaa nuoreksi rahankulu varmasti vain lisääntyy, ainakin siinä tilanteessa että siitä halutaan ratsu - ravureihin en itse ole pahemmin perehtynyt. Ratsutus (ulkoistettaessa) maksaa, muuttuva selkä vaatii satulamuutoksia tiuhaan tahtiin ja myös ne satulat luonnollisesti maksaa. Näiden lisäksi mitä itse tämän kanssa huomannut on se, että rehua kuluu hurjasti enemmän kuin noilla aikuisilla - syöttömäärät ovat suuret vrt aikuisten hevosten rehuihin (tai niihin mitä me syötetään), joten säkkien kulutuskin on suurempaa. Tämä riittänee pintaraapaisuksi tästä aiheesta.

Sairaansöpö tilintyhjentäjä

Tyhjä kangas +


Riippuen siitä, kuinka nuorena varsan ostat, on se ainakin lähes kokonaan "tyhjä kangas". Siitä on "helppo" koulia juuri sun näköinen hevonen oikealla koulutuksella, eikä muiden aiheuttamia ongelmia ole parhaassa tilanteessa ehtinyt kertyä juuri yhtään. Itse ostin Isan mahasta, eli olen ollut sen koulutuksessa ja tähän maailmaan tutustuttamisessa pitkälti aina mukana (jos kesäistä varsan Vaasan reissua ei lasketa), josta saa kyllä olla enemmän kuin tyytyväinen. Tässä toki myös se puoli, että jos jokin menee pieleen, et voi syyttää muita kuin itseäsi - me ei onneksi ainakaan vielä olla sen tyyppiseen tilanteeseen jouduttu.


Tyhjä kangas -


Tätäkin asiaa pitää katsoa kahdelta kantilta - se varsa tosiaan on se "tyhjä kangas". Vaikka siitä saa muovattua juuri sen sun näköisen hevosen, on myös mahdollista, että homma ei vaan pelitä. Pitää olla taitoa ja ymmärrystä siihen, että se eläin on ihan oikeasti aluksi pihalla siitä, mitä siltä milloinkin pyydetään, ja että omistajan ja kaikkien käsittelijöiden tehtävä on kertoa sille mitä mikäkin homma tarkoittaa. Niinkin yksinkertainen asia kuin talutus ja narussa nätisti kulkeminen, eli paineen väistäminen, on mahdollista opettaa väärin ja niin, että eläin ei ymmärrä, mitä siltä pyydetään. Se ei myöskään heti syntyessään osaa esimerkiksi nostaa jalkojaan nätisti, ja saattaa jopa pelätä tai vähintäänkin jännittää niinkin arkisia asioita kuin harjat ja riimu. Kärsivällisyyden pitäisi riittää lähestulkoon loputtomiin. Ja koska et voi olettaa että varsa toimii aikuisen hevosen lailla, ei sitä voi myöskään - ainakaan aluksi - komentaa samalla tavalla kuin aikuista hevosta. Pitää osata lukea, milloin käytös johtuu puhtaasti siitä, että eläin ei ymmärrä mitä siltä vaaditaan tai siitä, että sitä nyt ei vain huvita/testaa/pelleilee muuten vain, ja reagoida sitten sen mukaan. Ei, ne varsat ei hajoa siitä, vaikka kertaalleen tekisi jotain vähän väärin tai reagoisi nopeassa tilanteessa väärin, mutta ymmärrystä ja osaamista ne silti vaatii hieman keskivertoa enemmän. Mulla on käynyt Isan kanssa tuuri ja mulle on suotu ekaksi omaksi varsaksi maailman helpoin elikko, mutta nämä asiat oli vahvasti mietinnässä, kun varsan ostoa lähdin suunnittelemaan. Pitää olla tietoinen siitä mihin oma osaaminen ja kantti lopunviimein riittää! Tekstistä tuli hieman kärjistettyä, mutta ymmärrätte toivottavasti pointin 😉

Kasvuvaihe = ruippaliini

Sika säkissä +/-


Varsaa ostaessa et voi ikinä varmaksi tietää mitä saat, ainakaan samalla tapaa kuin aikuisen hevosen kanssa. Vanhemmat antavat tietyistä asioista osviittaa - koko, suku (tätä kautta mahd. painoitteisuus, eli este, koulu, jne), luonne... -, mutta lopunviimein ei paljasta kuitenkaan kovin paljoa. Jos vanhemmilla on hirveästi kokoeroa, et voi tietää tuleeko siitä varsasta poni vai isompi hevonen, vaikka sitä toki voi varsan koosta arvioida/veikata. Ja vaikka vanhemmat olisivat suht samankokoisia, et voi tietää jääkö sulle just se ainoa yksilö, joka ei vaan kasva edes vanhempien mittoihin, vai kenties se, joka saa jonkun mysteerisen kasvupyrähdyksen kasvaen niistä vanhemmista yli. Et voi tietää, mitä sen luonteelle tapahtuu kun ikää tulee lisää - luonteenpiirteet toki näkyy jo nuorena, mutta mitä jos kohdalle osuu juuri se yksilö, joka murkkuiän iskettyä muuttuu piruksi... Ja vaikka se suvun "käyttöpainotteisuus" kertoo mahdollisesta potentiaalista, ei sekään mikään lupaus tulevasta ole. Plussana tässä se, että jännitystä elämään tämä mahdollinen yllätysmomentti tuo - mä en malta odottaa, että näkee mitä tästä kakarasta tulee isona! Luonne on ainakin tällä hetkellä täyttä kultaa, mutta kasvu todella epätasaista ja vanhemmilla kokoeroa meilkein parinkymmenen sentin edestä. Mä toivon edelleen että jää poniksi, mutta kovin kaikki tuntuu inttävän vastaan 😛

Riskit "ennen käyttöä" -


Tämäkin nyt valahtaa siihen "minkä ikäiselle vaan"-kategoriaan, mutta koitan avata miksi lisään tämän juuri tähän listaan. Varmasti jokainen ymmärtää, että hevoselle voi sattua käytännössä mitä vaan missä vaan, joka saattaa pahimmillaan johtaa sen lopetukseen. Se voi katkaista koipensa vaikka piehtaroidessaan, tai tarhassa riekkuessaan, tai tai tai... Vaihtoehtoja tuntuu olevan loputtomiin! Mä kuitenkin tällä listalla ajattelen sitä siitä näkökulmasta, että kun ostat aikuisen hevosen, on se yleensä jo siinä käytössä, mitä varten sen ostit. Varsaa ostaessa se ei kuitenkaan (välttämättä) ole heti siinä käytössä, mihin sen on tulevaisuutta ajatellen ostanut. Jos se sitten vuotiaana onnistuu kolhimaan itsensä niin pahasti, että siitä ei ole siihen käyttöön mihin sen olet ostanut, tai joutuu vaikka monttuun, ei siitä ole saatu tavallaan "irti" yhtä paljoa kuin jo valmiista aikuisesta hevosesta olisi saanut (puhun tilanteesta, jossa hevonen ollut omistajalla tyyliin puolisen vuotta, vaikka tapahtua voi vaikka seuraavana päivänä ostosta jos oikein huono tuuri käy). Tämä kuulostaa ehkä jonkun korvaan kauhealta - "onko hevonen vain sitä varten että siitä saisi jotain irti" - mutta on mun mielestä asia, jota pitäisi tosissaan miettiä. Oletko varautunut siihen, että parhaimmillaan maksat aikuisen hevosen verran varsasta, josta ei ole ns mitään takeita tulevaisuuteen?


Opettavaista touhua +


Vaikka varsan koulutus vaatii jo valmiiksi osaamista ja ymmärrystä, on tämä käytännön tekeminen ihan äärimmäisen opettavaa itselle. Oppii uutta sekä hevosten käsittelystä ja sielunelämästä että itsestään - niitä omia rajoja ja kärsivällisyyden (ja hermojen) hallintaa ainakin jos ei muuta. Ei sitä tekemättä opi, vaikka teoriassa tietäisi miten homma toimii!

Suhde hevoseen +


Se suhde, minkä hevoseen pystyy muodostamaan kun se on sun heti varsasta asti on ihan uskomaton. Vaikka saman voi varmasti saavuttaa aikuisenkin hevosen kanssa, mä itse koen että tämä Isan kanssa saavutettu on vain jotain erityistä. On ihanaa huomata, että on alusta asti sen "ykkös ihminen", kun taas nuo aikuiset yksilöt on tavallaan pitänyt voittaa puolelleen kun niillä on elämänsä aikana ennen meille tuloa ehtinyt muita ykkös ihmisiä olemaan ainakin yksi ellei useampi. Omassa tapauksessa toki vaikuttaa myös se, että mulla ja Isalla synkkasi ihan alusta asti todella hyvin, kemiat vaan kohtasi heti ensimmäisellä tapaamisella. Tätä kun vertaa esimerkiksi Tuuliin ja Tikoon, (joiden luottamuksen eteen piti tehdä töitä, eikä se Tuulin kanssa vieläkään tunnu olevan sillä tasolla miten Isa luottaa muhun, Tikon kanssa ollaan jo suht lähellä) tuntuu lähestulkoon uskomattomalta kuinka "helpolla" on päässyt sen suhteen luomisen kanssa!


On ne vaan niin ihania +(/-)


Ei siitä pääse yli tai ympäri - varsat on vaan ihania kaikkine puolineen (jos sitä ei lasketa, että ne kasvaa...)! Suloisia ja opettavaisia hevosenalkuja, joista on vaikka mihin jos vain jaksaa nähdä vaivaa! Tämä tosin pitää listata myös miinuksena, sillä se ihanuus ja söpöys houkuttelee myös niitä osaamattomia ja ymmärtämättömiä ostajia tietyissä tilanteissa. Mutta on ne silti vaan niin ihania!

Tässä siis listattuna niitä asioita, joita itse mietin varsaa ostaessa. Osa esimerkeistä ehkä hieman kärjistettyinä, mutta toivon, että näidenkin pätkien takaa huomataan se oikea tarkoitus, joka ei ole suututtaa tai mahdollisesti loukata ketään - nämä on tosiaan vaan niitä mun henkilökohtaisia mietteitä, pohdintoja ja mielipiteitä, oman kokemuksen varjossa. Pitää myös muistaa, että poikkeus vahvistaa säännön - kaikki "osaamattomiin" käsiin eksyneet varsat eivät muutu tikittäviksi aikapommeiksi, eivätkä kaikki "osaaviin" käsiin joutuneet toimi ajatuksen voimalla kuin unelma 😉 Osaavuus ylipäätään käsitteenä on vaikea määritellä, ei mulla itsellä käytännön kokemusta varsoista ole kehuttavaksi asti, eli en siinä suhteessa osu välttämättä osaavan ihmisen kategoriaan, mutta hyvin ollaan silti pärjätty ja jostain pitää aina aloittaa!

Ps. Me ollaan menossa mätsäreihin Tikon ja Isan voimin! Isalle myös kaavailtu virallisia karkeloita kesällä. Niistä lisää sitten lähempänä ajankohtaa!