lauantai 2. syyskuuta 2017

16. Hups, nyt niitä onkin kolme...

Blogin uudistuneesta ulkoasusta, instagramin biosta ja ehkä aiemmista postauksista voikin jo päätellä, mistä tämä postaus kertoo. Mulle onkin nyt tulossa kaksi hevosta lisää tuon yhden rinnalle. Hups?

Miten tähän tilanteeseen sitten ollaan päätymässä? Noh, kun Kermis talvella lähti, mietin harrastuksen jatkamis vaihtoehtoja itselleni pitkään. En ollut varma, mitä halusin, tai mistä lähtisin haluamaani etsimään. Tuuli nyt on ja pysyy, se on meille jo itsestäänselvyys - onhan tamma minulle ja äidilleni se ensimmäinen oma hevonen, ja kaikin puolin äärimmäisen tärkeä. Sen kanssa en kuitenkaan pysty hevosen ja omien rajoitteiden takia tekemään kaikkea, mitä haluaisin tehdä, ja muutenkin meille sopivalta ratkaisulta on tuntunut se toinen hevonen tamman rinnalla. Muutaman kuukauden mietinnän jälkeen tulin itseä miellyttävään lopputulokseen, ja samalla päätin, että ennen kesää mulla ei olisi toista hevosta Tuulin lisäksi.


Alkuvuodesta asti oli kuitenkin toiveissa, että sitten kesällä tilanne muuttuisi "hevosettomuuden" suhteen. Mulla oli nimittäin niinsanottu tammavaraus Shannonin varsaan - sormet ristissä odottelin, että sieltä tulisi se nätti ja terve tammavarsa. Tämä varsa päätti odotuttaa meitä yli lasketun ajan, tuntui oikein kiusallaan pitävän huolen, että joudutaan odottamaan ja jännittämään mahdollisimman pitkään. Kaikkien onneksi sieltä sitten tupsahti se odotettu ihana tamma 25.6 aamuyöstä ongelmitta! Tämä tammavarsa on varmaan arvatenkin Isa, joka on käytännössä virallisia kauppakirjoja vajaa mun ollut siitä hetkestä, kun syntyi. Isa on mun ensimmäinen oma irlannincob - se "mun" rotu - ja ensimmäinen oma varsa. Innolla odotan, mitä tästä pienestä kuoriutuu!


Tämä kolmas kaveri tuli mullekkin vähän yllättäen kuvioihin mukaan. Serkulleni tarpeettomaksi jäänyt Tiko ei löytänyt sille sopivaa vuokraajaa tai puoliylläpitäjää mistään, joten serkku kääntyi mun puoleen. Pumpum on mulle ihan erityinen ruuna, ja kun Kermis lähti, kyselinkin myös ukkelin perään - tällöin sillä oli kuitenkin puoliylläpitäjä ja vuokraaja, eli "uudelle" kodille ei ollut tarvetta. Kun ukkoa nyt mulle tarjottiin, oli tietenkin koukkuun pakko heti tarttua, ja nyt viiden ja puolen vuoden jälkeen voin vihdoin sanoa, että se on "mun"! Pitkä (ja kuoppainen) tie on johtanut tähän pisteeseen, enkä mitään siitä muuttaisi. Tikon mukana tulee sen vuokraaja/puoliylläpitäjä helpottamaan sen mukana tulevaa työmäärää, mistä olen myös äärimmäisen kiitollinen. Tämän kanssa pääsen sitten itsekkin treenaamaan enemmän sillä tutulla ja turvallisella hevosella, jonka toivon heijastuvan ratsastuksellisessa mielessä myös Tuulikkiin. Tikon kanssa pääsen treenaamaan esimerkiksi hyppäämistä, jota en oman osaamattomuuden takia Tuulin kanssa pysty tekemään. Innolla siis odotan ukkelinkin kanssa tulevaa!


Siinä siis lyhyeesti ja ytimekkäästi meidän tämän hetken hevoskuviot! Itse olen kovin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, mulla on nyt kaikki, mitä olisin voinut toivoa. Pitkäaikainen haave omasta varsasta ja omasta irlannincobista on vihdoin toteutettu - jälkimmäistä tosin voisi sanoa olevan kaksin kappalein, vaikkei Tiko virallisesti mun omistuksessa olekkaan - ja Tuuli on ja pysyy hamaan loppuun saakka. Oon myös aina sanonut, että jos tilaisuus tai tarve tulee, otan Tikon itselleni epäröimättä - siinä hevosessa vaan on sitä jotain! Ei siis voisi paljoa paremmin mennä, ainakaan toistaiseksi (koputtaa puuta)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

○ Kommenttien valvonta käytössä, kommenttisi ilmestyy siis vasta kun olen hyväksynyt sen!
○ Pidäthän kommenttisi asiallisena!